Lahden seudulla eletään joukkoliikenneasioissa jännittäviä aikoja, kun lähiaikoina on päätettävä siitä, miten joukkoliikenne järjestetään 1.7.2014 alkaen EU:n Palvelusopimusasetuksesta johtuen. Järjestämistapavaihtoehtoja on kolme: markkinaehtoinen, nettomalli (ent. käyttöoikeussopimusmalli) ja bruttomalli (ent. tilaaja-tuottajamalli). Järjestämistapavaihtoehtoja on välillä ollut useampiakin ja nimet ovat muuttuneet, mutta nyt on päädytty puhumaan vain näistä kolmesta.

Kaikissa järjestämismalleissa on hyviä ja huonoja puolia. Yksikään malli ei nouse täysin toisen yläpuolelle ylivoimaisesti, joten järjestämistapaa valitessa tulee punnita näitä hyviä ja huonoja puolia tarkasti, ja loppujen lopuksi kyse on poliittisesta päätöksestä, siitä mitä halutaan.

Markkinaehtoisen joukkoliikenteen hakemuksia Lahden seudulla on tullut hyvin vähän. Ne perustuvat tällä hetkellä täysin nykyisiin linjoihin eivätkä täysin vastaa sitä palvelutasoa, joka on seudulla päätetty. Myöskään asiakashinnoista ei ole mitään tietoa. Esimerkiksi 30 päivän kaupunkilippua Lahdessa tuetaan tällä hetkellä noin puolella lipun hinnasta ja on epätodennäköistä, että markkinaehtoisessa liikenteessä nykyiset lipunhinnat säilyisivät. Markkinaehtoisessa liikenteessä ei myöskään ministeriön nykyisen tulkinnan mukaan voi maksaa julkista tukea kaupunkiliikenteessä, syrjäseutujen liikenteessä hyvin harvoin ja vain erityisissä tapauksissa, tästä on selvitystyö vielä kesken.

Näistä syistä johtuen on epätodennäköistä, että Lahden seudulla päädyttäisiin täysin markkinaehtoiseen liikenteeseen. Sama kehitys näyttää olevan muillakin suurilla kaupunkiseuduilla. Turussa järjestetyillä Paikallisliikennepäivillä selvisi, että useimmilla suurilla kaupunkiseuduilla ollaan päätymässä bruttomalliin, joillain seuduilla nettomalliin.

Koko Lahden seudullisen joukkoliikenteen kannalta näyttäisi olevan parasta se, että järjestämistapa olisi sama, jolloin seutulippu voitaisiin edelleen säilyttää. Mikäli järjestämistapa on jollain alueella markkinaehtoinen ja jollain kilpailutettu, ei seutulippua tai muita tuettuja lippuja voida yhdistellä.

Netto- ja bruttomallit ovat molemmat malleja, joissa kaupunki kilpailuttaa liikenteen, mutta hieman toisistaan poikkeavalla tavalla. Nettomallissa liikennöitsijä saa lipputulot, ja mahdollisesti myös itse pystyy suunnittelemaan liikennettä enemmän, bruttomallissa kaupunki saa lipputulot ja suunnittelee liikenteen täysin, liikennöitsijät vain ajavat. Nettomallissa liikennöitsijän asiantuntemusta käytetään hyväksi ja malli voi kannustaa liikennöitsijää parantamaan toimintaansa. Bruttomallissa kaupungilla on kaikki liikenteen järjestämisen avaimet itsellään. Molemmissa avainasemassa on kilpailutuksen osaaminen siten, että oikeaa kilpailua saadaan aikaan.

Tämä onkin nyt erittäin suuri kysymysmerkki: ovatko Suomessa toimivat joukkoliikenteen markkinat? Nykyinen järjestelmä on perustunut siihen, että on myönnetty yksinoikeuksia, ja liikennöitsijät ovat hyvin tarkasti jakaneet markkinat keskenään. Kun Suomessa joka puolella on meneillään tämä sama prosessi joukkoliikenteen järjestämistavoista ja kilpailutukset, niin tuleeko Lahteen oikeaa kilpailua? Vastausta ei tiedetä ennen kuin kilpailutus on tehty.

Järjestämistapaa mietittäessä suurin ja tärkein asia on se, millä tavoin joukkoliikennettä saadaan parannettua parhaiten ja miten joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta saadaan kasvatettua. Näitä asioita on Lahden seudulla nyt tarkasti pohdittava. Toivottavasti päädymme koko seudun joukkoliikenteen kannalta parhaaseen ratkaisuun.

Sirkku Hildén

Lahden seudun joukkoliikennelautakunnan puheenjohtaja (sd.)

 

Tämä juttu julkaistiin ESS Vierailija-palstalla 8.10.2012