Yhteiskunnallisista ongelmista pahin on työttömyys. Se aiheuttaa tuloerojen kasvua, syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Talouskasvu ei riitä yksin taittamaan työttömyyttä, jonka juuret johtavat 2008-09 alkaneeseen talouslamaan. Työttömyysluvut alkavat lähestyä hitaasti 90-luvun laman lukemia. Yhteiskunnan omat toimenpiteet työttömyyden hoitoon ovat ehdottoman tärkeitä.

Työttömyydenhoidossa on otettava kaikki keinot käyttöön. Erityisesti nuoret on pidettävä kiinni yhteiskunnassa ja estettävä heidän syrjäytymisensä. Nuorisotyöttömyydessä on oltava nollatoleranssi. Nuorisotakuun ajatus on hyvä, mutta toteutus ontuu. Monet nuoret jäävät irralliseen tilanteeseen peruskoulun jälkeen, kun eivät pääse toivomaansa koulutuspaikkaan eivätkä saa töitä. Tällöin nuorten motivointi on äärettömän tärkeää, etteivät he ala syrjäytyä. Jos nuori menee koulutukseen, joka ei häntä kiinnosta, on vaikeaa saada opintoja päätökseen. Tällöin koulukuraattorien, opinto-ohjaajien ja TE-toimistojen henkilökunnan riittävä resursointi nuoren tukemiseen on tärkeää.

TE-toimistojen määrärahat työllisyyden hoitoon ovat liian pienet tarpeeseen nähden. Tämä on nähty mm. Lahdessa, jossa TE-toimiston määrärahat loppuivat jo alkuvuodesta ja työllistämisen kohderyhmää jouduttiin supistamaan. Aktivointitoimiin ja työllistämistukiin tulisi panostaa enemmän. Hyvä linjaus olisi myös se, että pitkäaikaistyöttömällä työmarkkinatuki voisi toimia työllistämistukena.

Vaikeasti työllistettävien kohdalla on ajateltava työllistämisen tukea laajasti sosiaalityön kautta, sillä työllistymisen esteinä saattavat olla hyvin monenlaiset ongelmat kuten esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmat.

Suomi on osa globaalia maailmantaloutta. Kun muualla maailmassa taloudellinen tilanne on huono, se on huono meilläkin. Taloustilanne vaikuttaa suoraan työllisyyteen. Suomessa tilannetta kuitenkin helpottaa mm. se, että hyvinvointivaltion perusedellytykset ovat yhä kunnossa: tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet kaikille, hyvät peruspalvelut, sekä innovaatiot, joilla on pystytty luomaan uusia työpaikkoja ja vientiä. Suomessakin työllisyys kohenee, kun maailmanlaajuinen tilanne paranee. Työllisyys on laaja kokonaisuus, ja kaikki keinot on käytettävä. Työpaikkojen syntyminen yksityiselle sektorille vientituotteiden muodossa on välttämätöntä talouskasvun saavuttamiseksi.

Työnteon on aina oltava kannattavaa. Nykyään lainsäädäntö estää lyhyiden työkeikkojen vastaanottamisen. Kun ihminen tekee säädetyn rajan ylittävän määrän töitä, saattaa menettää enemmän työmarkkinatukea tai sosiaalietuuksia kuin mitä saa palkkaa. Tämä ei ole oikein. Työttömyys- ja sosiaaliturvaa on kehitettävä niin, että myös lyhytkestoista työtä voi ottaa vastaan ilman perustoimeentulon vaarantumista.

Pitkään työttömänä olleiden aktivointiin on kiinnitettävä huomiota. Ihmiset arvostavat sitä, että heihin panostetaan, heitä koulutetaan, pidetään mukana ja edistetään heidän työelämävalmiuksiaan. Vain hyvin pieni osa työttömistä on sellaisia, jotka haluavat olla työttömiä. Täystyöllisyyden maissakin 1-2 % on sellaisia, jotka eivät työtä halua tehdä, mutta tämä on vain pieni marginaalinen ryhmä. Suurin osa ihmisistä haluaa tehdä työtä toimeentulonsa eteen.

Ongelmana nykytilanteessa on myös se, että työ jakaantuu epätasaisesti. Toisaalta on paljon työttömiä, mutta toisaalta monet myös tekevät paljon ylitöitä ja väsyvät työtaakan alle. Työtä olisi useammalle, jos se jakaantuisi tasaisemmin. Työelämän kannustavia joustoja onkin lisättävä.