Perinteisen terveyden käsite on laajentunut jo vuodesta 1948, jolloin kansainvälinen terveysjärjestö WHO määritteli asian seuraavasti: Terveys ei ole vain sairauden puuttumista, vaan täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Tällöin terveyskäsitteeseen sisällytettiin hyvinvointi ja elämän laatu. Hyvinvointi käsitteenä on tutumpi - riittävä ravinto, terveydenhuolto, asuminen ja mahdollisuus oppimiseen ja sivistykseen.

Hyvään elämän laatuun sisältyvät läheiset ihmiset, ystävyyssuhteet ja sosiaalinen toiminta. Sosiaalinen toiminta pitää sisällään liikunnan, kulttuurin ja harrastusten kirjon sekä osallistumisen tuottaman hyvän mielen.

 

Liikunta ja kulttuuri ovat viime vuosina saaneet näkyvämmän sijan hyvinvointipalveluissamme. Kuitenkin ne nähdään vielä suppeasti, ennaltaehkäisevänä toimintana, vaikka liikunta ja kulttuuri voisivat olla mitä suurimmassa määrin juuri sitä hoitoa mitä ihminen tarvitsee. 

Fyysisten sairauksien ja sosiaalisten ongelmien hoitaminen vie budjetista karhunosan. Ennaltaehkäiseviin toimiin budjetoidaan mahdollisesti jäljelle jäävät rippeet - tai niistä ollaan ensimmäisenä leikkaamassa.

 

Vuosituhannen vaihteessa koulujen kerhotoiminta joutui säästöleikkuriin. Seuraukset näkyivät koulujen arjessa ja melko nopeasti kerhotoimintaa alettiin valtiovallankin rahoittamana elvyttää. Nyt tilanne on parempi. Lähes jokaisessa koulussa voivat lapset ja nuoret liikkua, tehdä taidetta ja osallistua kulttuuritoimintaan. Ainakin suurimpien kaupunkien opetussuunnitelmissa on kulttuurikasvatusohjelma, johon kaikki ikäluokat osallistuvat. Tämä kaikki ei ole ilmaista ja laskusuhdanteesta huolimatta toimintaa tulee viedä eteenpäin. Onnellinen ja tasapainoinen lapsi ei lyö eikä kiusaa.

 

Turun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuonna terveyskeskuslääkärit määräsivät kulttuurireseptejä liikuntareseptien lisäksi työikäiselle väestölle. Ideaa tulisi viedä eteenpäin ja jalostaa. Liian paljon työnantajien myöntämiä liikunta- ja kulttuuriseteleitä jää käyttämättä.

 

Eniten kasvava ja kulttuurinnälkää kokeva väestönosa ovat ikäihmiset. Kodeissa ja palvelutaloissa elävät vanhukset ovat vaarassa erakoitua ja syrjäytyä pelkästään fyysisten esteiden vuoksi. Heille liikunta- ja kulttuuripalvelut on tuotava lähelle. Jokaisella ikääntyvällä tulee olla oikeus sosiaaliseen kanssakäymiseen, ulkoiluun ja kulttuurista nauttimiseen niin halutessaan. 

Palvelutaloissa on käynnistynyt ikäihmisten kulttuuritoiminta osin valtion erityisrahoituksen tuella, mutta eniten vapaaehtoisten toimesta. Palvelutaloissa ja hoitolaitoksissa hyvät hankkeet ovat saaneet hyvin jalansijaa. Hyvänä esimerkkinä voi mainita Tukeva Porras -hankkeen, jossa kuvataiteen ammattilaiset tekevät yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen kanssa. 

Hankemaailma on kuitenkin lyhytnäköistä ja rahoitus vuosittain harkinnanvaraista. Näin ollen toiminnan jatkuvuus ei ole varmaa. Hyvät hankkeet ovatkin usein päättyneet projektirahoituksen loputtua ja suuri työ sekä hyvät käytännöt ovat valuneet hukkaan.

 

Tulevaisuudessa liikunnan ja kulttuurin tuoma hyöty ihmisten hyvinvointiin tulisikin nähdä laajasti, sillä näihin toimintoihin sijoitettu euro tuo sijoituksen moninkertaisena takaisin. Liikunta ja harrastaminen pitävät lääkärin loitolla!

 

Sirkku Hilden
Eduskuntavaaliehdokas (sd)

 

Ulla Koskinen- Laine
Lahden liikunta- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja (sd)