Lautakunta kävi keskustelua asiasta yli kolme tuntia (kokouksen kokonaiskesto oli hieman alle viisi tuntia). Lautakunnan jäsenillä oli runsaasti kysymyksiä suunnitelmaan liittyen, ja niihin saatiin perusteelliset vastaukset. Suunnitelman, siitä saatujen tarkennettujen lisätietojen, vastausten ja keskustelun perusteella lautakunta päätti hyväksyä toimeenpanosuunnitelman äänestyksen jälkeen. Äänestys koski kielellisten erityisvaikeuksien opetusta ja sitä tulisiko niiden jatkua kaupunkitasoisesti keskitetyissä luokissa vai tuleeko osaamista laajentaa kaupungin alueille. Enemmistö näki, että osaamista halutaan monistaa alueille.


Lautakunta käsitteli toimeenpanosuunnitelmaa kuukausi sitten kokouksessaan, mutta koska tuolloin ei ollut konkreettista tietoa erityistä tukea saaneiden oppilaiden tarpeista ja yksilöllisistä mahdollisuuksista sijoittamisille, ei lautakunta voinut tuolloin suunnitelmaa hyväksyä ja asia palautuikin valmisteluun esittelijän vedettyä asian pois listalta. Nyt esillä oli suunnitelma, jota pystyttiin vertaamaan nykytilaan ja josta saatiin konkreettisesti tietoa siitä, mihin suuntaan muutos johtaa.


Lautakunnan kysymykset koskivat niitä asioita, joita Oppimisen tuen suunnitelma-prosessissa tuli esille, kun ennakkovaikutusten arviointia tehtiin. Lautakunta halusi varmistua siitä, että suunnitelma on tehty nyt siten, että uhat ja pelot, joita syksyllä tuotiin esille, eivät toteutuisi. Kysymykset koskivat mm. lapsen koulupolkua, nivelvaiheita, tilakysymyksiä ja henkilöstön osaamista.


Lautakunnan keskustelun johtopäätös oli, että kaupungin ammattitaitoiseen henkilöstöön luotetaan ja tiedetään, että he saavat toteutettua suunnitelman siten, että lapsen etu tapahtuu. Muutosvaihe on aina vaikea, mutta muutos nähtiin lautakunnassa välttämättömäksi. Nykyinen järjestelmä ei ole paras mahdollinen, vaan sitä on kehitettävä. Uusi suunnitelma on aivan oikeansuuntainen, se johtaa kohti joustavia järjestelyitä, jossa jaetaan osaamista.


Kaikkien kohdalta muutostilanne ei välttämättä toteudu siten, kuin on toivottu, mutta lautakunnalla on vahva näkemys siitä, että kaikki saadaan hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsen siirtyminen koulusta toiseen kuitenkin vähenee uudessa järjestelmässä, kun muutos on saatu toteutettua. Lautakunta ei myöskään näe muutosta nyt sellaisena, etteikö sitä pitäisi arvioida, päinvastoin. Lautakunta edellyttää, että sille raportoidaan mm. kielellisten erityisvaikeuksien järjestelyistä ja se seuraa tarkasti muutoksen etenemistä ja ottaa mielellään vastaan palautetta muutoksesta, sekä hyvistä että huonoista puolista.

 

Lautakunta näkee tärkeänä sen, että muutokseen panostetaan ja resurssia myös lisätään. Suunnitelmassa on erityisen opetuksen ryhmiä enemmän kuin nykyisin ja tähän onkin tarkoituksena palkata yksi erityisluokanopettaja lisää. Lisäksi valtion avustusta koulutuksellisen tasa-arvon hankkeisiin on tarkoitus käyttää avustajien ja muun resurssin hankkimiseen.